analytics

Kanttori Juho Heiskanen

Sammatin pitäjään valittiin vuoden 1876 tienoilla kanttoriksi Kuopion maaseurakunnassa 1839 syntynyt Juho Heiskanen. Hän oli Reino Silvannon "Sammatti" -kirjan mukaan viimeinen vanhanaikaisen koulutuksen saanut kanttori pitäjässä.

Erityisesti hänen hakemukseensa liittämä todistus on vanhanaikainen: Tuntee tuurit ja mollit ja on hyvä suutari.

Joka tapauksessa Juho valittiin viiden ehdokkaan joukosta tehtävään ja samalla hän muutti Sammattiin Ruokolahdelta. Paikkakuntalaiset kertovat Juhon äänen olleen "huikjaa" (huikea). Tällä tarkoitettiin erityisen voimakasta veisunuottia, joka kuulemma täytti Sammatin puukirkon laidasta laitaan.

Paikkakuntalaiset muistivat Heiskasen kalaretket, joilla hänen kaunis ja kuuluva laulunsa soi varsinkin kesäaamuina kauas. Toimensa hän hoiti ylpeydellä ja säännöllisesti. Toisaalta hänen omalaatuinen luonteensa aiheutti sen, että ystäviä olivat harvat ja valitut, mutta vihamiehet moninaiset.


Lopulta Juho Heiskasella oli jo kolttosia tilillään ja virkakin katkolla. Pelastuksena toimi milloin kappalaisen anteeksianto, milloin todistajien puute.

Kun vuonna 1879 perustettiin Hämeen Sanomat Hämeenlinnassa, tuli Juhosta paikkakuntansa avustaja ao. aviisiin. Helmikuussa 1880 julkaistiin hänen ensimmäinen kirjoituksensa, ns. Sammatin kirje. Tämän jälkeen kynästä lähti väkeviä artikkeleita milloin mistäkin aiheesta.

Kanttorina Juho Heiskanen toimi vuoteen 1899 eli lähes neljännesvuosisadan. Hän kuoli Sammatissa 1904.

Cantor Juho Heiskanen was a true original. He served Sammatti parish some 24 years and was widely known as a very good singer and a guy with a bad temper. From time to time it seemed that he will loose his position but every time he managed to survive....

He also wrote many articles to the newspaper called Hämeen Sanomat.

He was born in Kuopion maaseurakunta parish and died in Sammatti.



Ensimmäinen Suomessa ilmestynyt sarjakuva - First cartoon printed in Finland

Sveitsiläinen Rodolphe Töpffer julkaisi Ranskassa vuonna 1845 sarjakuvan, jossa seikkaili "Monsier Cryptogame". Monet tutkijat ja sarjakuvafanit pitävät Rodolphea maailman ensimmäisenä täysiverisenä sarjakuvapiirtäjänä.
Suomeen tämä sarjakuva rantautui Sanomia Turusta -lehden painamana 12 vuotta myöhemmin. Osa hänen Monsier Cryptogame -tarinastaan julkaistiin tässä sanomalehdessä jatkokertomuksena. Oheiset kuvat ovat 9. kesäkuuta 1857 ilmestyneestä numerosta, sivulta kaksi. Tarina jatkuu vielä kuvan verran seuraavalla sivulla. Sanomia Turusta -lehden arkisto löytyy näppärästi Helsingin Yliopiston Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta.

Nykylukijan silmissä kerronta on hieman lapsekasta ja kuvat harvassa, mutta toisaalta piirroksissa on voimaa ja lennokkuutta. Minerva Kustannus julkaisee näköispainoksen tästä klassikosta sarjakuvan 150 -vuotisen Suomen taipaleen kunniaksi.

Monsieur Cryptogame (Herra Koipeliini in Finnish) was the first cartoon which was printed in Finland. In the year 1857 a newspaper called "Sanomia Turusta" printed a part of it, translated in Finnish. Minerva Kustannus will celebrate this by publishing a look-a-like edition of the original album.





Adolf Ivar Arwidsson 1791-1856

Padasjoen Jokioisten Mikkolassa 1791 syntynyt Adolf Ivar Arwidsson oli rohkea kulttuurimies, joka muistetaan mm. runoilijana ja historioitsijana.

Hänen isänsä Arvid Adolf A. oli vaasalaisen suutarimestarin poika ja äitinsä Anna Catarina taasen Padasjoen kappalaisen, Johan Molinin tytär.

Adolf Ivar opiskeli Porvoon lukiossa 1806-1810 ja pääsi ylioppilaaksi lokakuun 5. päivänä 1810. Kolmea päivää myöhemmin hänestä tuli yliopiston viipurilaisen osakunnan jäsen. Opiskeltuaan Turun lisäksi Uppsalassa hän sai osakunnan kunniajäsenyyden 1818.

Lukioaikanaan Adolf Ivar oli vallaton nuorukainen, jonka tunnetuin tempaus oli keisarillisen vaakunakotkan irrottaminen vuoden 1809 valtiopäivien kunniaksi rakennetun kunniaportin päältä.

Turussa opiskellessaan hän oli mukana perustamassa Aura-seuraa. Pietariin 1816 tehdyllä huviretkellä hän sai "vastenmielisyyden" venäläistä kansanluonnetta kohtaan. Ruotsin suuruudenajat olivat taasen hänen innoittajiaan.

Historian dosenttina 1819 hän lähti runonkeruumatkalle Pohjois-Savoon yhdessä herra Chronsin kanssa. Tällä matkalla hän hämmästyi tavallisen kansan korkeasta sivistystasosta. Hän tapasi keisari Aleksanteri I:n Iisalmen pappilassa. Keskustelun aiheena oli suomalaisen kansanlaulun luonne.

Paria vuotta myöhemmin Adolf Ivar perusti Turussa Åbo Morgonblad -sanomalehden. Sen sivuilla hän vaati oikeuksia suomalaiselle kansallisuudelle ja suomen kielelle erityisesti. Hän kirjoitti myös rohkeasti politiikasta. Keisarin silmissä tämä ei enää ollut hyväksyttävää ja lehti lakkautettiin. Kaiken lisäksi Adolf Ivar joutui pyytämään eron yliopistosta ja muuttamaan 1823 Tukholmaan. Siellä hänet mainitaan kuninkaallisen kirjaston johtajana 1843. Hän julkaisi jatkuvasti Suomen historiaa käsitteleviä tutkimuksia sekä muita kirjoituksia. Käyttäen salanimeä Pekka Kuoharinen hän lähetti lentolehtisiä Suomeen koettaan herättää kansallistunnetta. Adolf Ivar teki myös suunnitelmia suomenmielisten valtiolliseksi ohjelmaksi.

Vanhoilla päivillään sankarimme sai luvan palata kotimaahansa. Täällä hänet otettiin suurella kunnioituksella vastaan ja mm. Topelius teki runon hänen kunniakseen ylistäen tätä suomalaisuuden ensimmäisenä julistajana sekä isänmaan hyväntekijänä. Myös Snellman piti hänelle puheen ja kenraalikuvernööri Berg halusi tavata Adolf Ivarin.

Adolf Ivar Arwidsson kuoli ollessaan matkalla Viipurista kotiinsa Laukaaseen kesäkuun lopulla 1858. Hänet on haudattu Savonlinnaan.

25.10.2824 hän oli mennyt Tukholmassa naimisiin vapaaherratar Johanna Karolina Armfeltin kanssa. Johanna syntyi ao. kaupungissa 1795 luutnantti ja paroni Fredrik Armfeltin ja rouva Ulrica Wallmanin perheeseen. Fredrik ja Ulrica oli vihitty marraskuussa 1792 Auran pitäjässä, lähellä Turkua. Johanna kuoli leskenä pari vuosikymmentä miehensä jälkeen vuonna 1875.


Adolf Ivarilla ja Johannalla oli kolme lasta; Hugo Ivar (1825), Torsten Adolf (1827) ja Sigrid Aura (1833) - he kaikki syntyivät Tukholmassa.

Tämä oli 200. kirjoitukseni tähän blogiin - kiitos kaikille palautetta antaneille! Aiheet eivät muuten lopu ihan lähiaikoina....




Karjalohjan ja Sammatin kylät

Reino Silvanto on täydentänyt kirjassaan "Sammatti" Karjalohjan kirkkoherran, Eric Lencqvistin kokoamia tietoja koskien Karjalohjan pitäjän kylien ja niissä olevien talojen määriä sekä nimiä.
Merkittävintä näissä luvuissa on se, että useat kylät ovat sulautuneet vuosisatojen kuluessa naapureihinsa. Samalla tavalla taloja on yhdistynyt tai kokonaan kadonnut. Peräti 10 kylää poistui kartalta vuosien 1460-1747 välisenä aikana. Esimerkiksi Leilä liitettiin Kiskoon hieman sen jälkeen, kun ankara tulipalo oli hävittänyt sen lähes kokonaan. Diskarlan kylä tuli osaksi Kuusia, kun taasen Kirstilän ja Haavasniemet yksinäistilat sulautuivat Katteluksen ratsutilaan.
Tarttilasta tuli osa Kourjokea ja Ahtilasta Ilmoniemen Rasvan ratsutilan osa. Ropakko autioitui ja liitettiin lopulta Ilmoniemen Pukkilaan. Rahikkala jakautui Makkarjoen ja Kourjoen ratsutilojen kesken.
Sammatin kappeliseurakuntaan oheisessa taulukossa mainituista kylistä kuuluivat yhdeksän alimmaista eli Kiikala/Pyölinmaa, Lohilampi, Haarjärvi, Luskala, Leikkilä, Niemenkylä, Myllykylä, Kaukola ja Sammatti.






















This is a short description of the different villages in Karjalohja. Between 1460 and 1773 ten villages vanished. The reason was that they became a part of neighbourhood villages.






Guitarist Jorma Kaukonen

There are a couple of famous American bands which have (had) players with Finnish origins.

The first and so far most succesful player has been guitarist Jorma Kaukonen. He was one of the founding members of Jefferson Airplane, San Francisco -based psychedelic group which later grew up as Jefferson Starship. When Starship started to fly, Jorma was already playing with Hot Tuna - a rhythm'n'blues group he foúnded with his longtime sidekick Jack Casady (also from Jefferson Airplane).

Jorma's playing is very powerful, yet soulful. He may not have been technically the best guitarist ever but his tasteful bluesy sound is appreciated widely.

Nowadays he is runnig Fur Peace Ranch with his wife - check out
http://www.furpeaceranch.com

Jorma writes about his Finnish blood here!









Vanhoja puhelimia - Old telephones

Vanhat puhelinkoneet 1900-luvun alkupuoliskolta ovat olleet todella kauniita käyttöesineitä. Oheisten kuvien malleissa mm. runkorakenne on koristeltu ornamentein, luurin muotoilu on paitsi kaunis myös käytännöllinen ja jopa laitteiden paristot on saatu upotettua kätevästi.

Laite, jossa luuri on sijoitettu puhelimen päälle, on ns. LM Ericssonin luurankomalli vuodelta 1892. Härkätien Puhelimessa tallella olevan kappaleen valmistusvuodesta ei ole tietoa.


LM Ericssonin perusti 5. toukokuuta 1846 Ruotsin Värmskogin Norrtomtan kartanossa syntynyt Lars Magnus Ericsson. Hänen vanhempansa olivat;

Isä Erik Eriksson, s. 16.8.1804 Vegerbol, Värmskog - k. 4.8.1858 samassa paikassa

Äiti Maria Jonsdotter, s. 21.3.1810 Mosterud, Stavnäs - k. ?

Lars Magnuksen isä kuoli pojan ollessa 11-vuotias ja hän joutui työelämään lähtien kotoa 14-vuotiaana. LM Ericsson & Con -nimisisen yrityksen hän rekisteröi Tukholmassa vuonna 1876 ja viisi vuotta myöhemmin hän myi ulkomaille ensimmäiset tuotteensa.

Vuonna 1910 Lars Magnus päätti vetäytyä eläkkeelle, maanviljelijäksi. Hänen vaimonsa Hilda Simonsson halusi nauttia Ruotsin maaseudusta silloin kovin erikoisella tavalla, autoillen. Näillä matkoilla pariskunta tuli keksineeksi maailman ensimäisen autopuhelimen. Sopivalla paikalla Hilda otti esiin kaksi hyvin pitkää seivästä, jotka ripustettiin tien varren puhelinjohtoihin. Seipästä meni kytkennät Lars Magnuksen autossa olleeseen puhelimeen, josta kampea kiertämällä lähetettiin "avaussignaali" lähimpään puhelinkeskukseen. Tapahtumasta on mainio kuva tässä.

Lars Magnus kuului siis Ericsson -sukuun Värmskogista. Tästä suvusta on esitys mm. Svenska Släktkalendern 2003 -kirjassa (Almqvist & Wiksell International). Kirjan voi tilata vaikka täältä!

LM Ericsson & Co was founded in 1876 by Mr. Lars Magnus Ericsson. He was born in 1846 and was married with Hilda Simonsson. They invited the very first mobile phone in 1910. You can check out this miracle here!






Yleisostokortti

Toisen maailmansodan aiheuttama pula-aika päättyi Suomessa vasta syksyllä 1954. Valtion yleisostokortista leikattuja kuponkeja tarvittiin syyskuun loppuun saakka tuona vuonna, mikäli halusi hankkia kahvia tai sokeria. Näin vasta kymmenen vuotta sodan jälkeen kansa pystyi vapaasti, varallisuutensa huomioon ottaen, ostamaan näitä suomalaiseen ruokakulttuuriin olennaisesti kuuluneita tarvikkeita.

Kiskon Kajalan kylässä ostokortteja näyttäisi jääneen hieman ylikin, koska arkistostani niitä löytyy useampikin kappale.



Ylipainoa vastaan kamppailevan nykypäivän kansakunnan saattaisi olla hyödyllistä ottaa uudestaan käyttöön nämä ostokortit. Rasvaa ja sokeria sisältäviä elintarvikkeita saisi vain tietyn määrän kuukaudessa eikä yhtään enempää.... Tiedä sitten mitä tapahtui ns. mustan pörssin kaupassa - myytäisiinkö tiskin alta suklaapatukoita ja kolajuomia!



This is a buying card from the year 1953. People were able to buy sugar and coffee only with these coupons. The amounts were limited until September, 1954.









Ote henkikirjasta

Henkikirjojen laatiminen Suomessa aloitettiin 1600-luvun alkupuolella. Niiden ruotsinkielinen nimitys oli mantalslängd, (=manttaaliluettelo). Kirkollinen väestökirjanpito yhtenäistyi vuonna 1686 säädetyllä kirkkolailla.

Koska henkikirjoja on siis olemassa jo puoli vuosisataa varhaisemmalta ajalta kuin mm. rippikirjoja, antavat ne esimerkiksi sukututkijalle oivallisen lähteen.

Kruunun eli valtion tarve henkikirjoille oli lähes yksinomaan verotuksellinen. Suurvalta-Ruotsin sodat 1600-luvun alussa nielivät valtavia määriä rahaa ja oli luonnollista laajentaa veropohjaa. Ruotsin valtaneuvoston päätöksellä 1634 määrättiin kannettavaksi henkirahaa jokaisesta 12 vuotta täyttäneestä kansalaisesta. Näin ollen henkikirjoja tehtiin vuosi toisensa jälkeen ja niistä on tullut erittäin arvokas perusosanen kansalliseen perintöömme. Luonnollisesti verotusmuodot ovat ajan mittaan vaihtuneet, samoin veronkantajat. Luetteloista on tullut sen sijaan pysyviä, kansalainen ei ole verojaan päässyt pakoon.

Isoäitini isoisä merkittiin Karjalohjalla kirjoihin ja kansiin vuoden 1875 luetteloissa. Pitäjänsuutari August Warelius asui Makkarjoen kylässä vaimonsa Eva Matildan kera. Perhekuntaan kuului myös Augustin tädin poika, Alexander Rosendahl. Alexander vaihtoi 1890-luvulla sukunimensä Laaksoseksi.


Koska Augustin ja Eva Matildan lapset olivat alaikäisiä, heidän nimiään on turha hakea tästä henkikirjasta. Kokonaislukumäärään heidät on laskettu mukaan - Wareliusten kohdalla on ao. sarakkeessa luku 6. Lisäksi mainitaan samassa taloudessa asuva palvelusväki eli tässä tapauksessa renki Rosendahl.






Ensimmäisestä sarakkeesta oikeanpuoleisella sivulla voidaan nähdä, että varsinaisia veronmaksajia oli yhteensä kolme; kaksi miestä ja yksi naista.












Arkkiveisut ja Henrik Forshaell

Suomen Historiallisen Seuran julkaiseman Historiallinen Arkisto -sarjan osassa 61 vuodelta 1967 Ulla Riitta Waris tekee laajalti selkoa suomalaisten arkkiveisujen sisällöstä 1700-luvn lopulta aina 1820-luvulle.

Helsingin Yliopiston kirjastossa on suomenkielisissä kokoelmissa noin 4800 maallista ja 1700 hengellistä arkkiveisua sekä lisäksi suurin piirtein 750 suorasanaista arkkikirjasta. Waris selvittää lähinnä näiden tekstien isänmaallista sisältöä. Lisäksi hän luettelee lyhyin esittelytekstein tutkimuksensa näytteiden kirjoittajat.

Näistä poimin tähän yhteyteen lohjalaisen opettajan pojan, Henrik Forshaellin (Forshäll), joka syntyi Lohjalla 1763. Henrik kävi koulua Turussa ja valmistui ylioppilaaksi 1780. Sen jälkeen hän opiskeli lakitiedettä ja muutti lopulta Tukholmaan. Siellä hän työskenteli meritullioikeuden sihteerinä sekä kuninkaallisena suomenkielenkääntäjänä. Tämä maamme kannalta tärkeä virka perustettiin jo 1734, mutta vakinaisen aseman se sai vasta 1788.

Häneltä tunnetaan ainakin kaksi teosta, joista toinen tosin oli käännös alunperin ruotsalaisesta viisusta.

Näytteeksi otan arkkiviisun, jolla on komea nimi; "Laulu Nykyisestä Sodasta Wenäläisen kansa, weisattaa tawallisella Runo-nuotilla. Präntetty Touko Kusa 1808 (Tukholma)". Viisu ilmestyi anonyymina, mutta tekijä on siis Henrik F. K äsittelyssä on siis ns. Suomen Sota 1808-1809.

Näistä ylistettäwistä
Kansa weljen esimärkeist,
Selkiäst kyllä näemme woiman",
wainoman ja karkottaman,
rakaan Isän maamme piirist,
julmaa rietast Wenäläistä.---
Ottakam siis yxin mjelin,
sitä urhoollista päätöst,
että ynnä Sota joukkoim'
pelast maatam, waimom, lapsem,
wihollisen surkeuxist

werivihoist tulituiskuist,
kostain myöskin Esiisäim'
ennän häneld kärsit' surmat,
Eip' pelkoo eikä epätoivoo.
Ruotsin wapain Alamaisten,
sydämmis wjel tilaa löynnyt
kukistaisa wjeran orjutt';
onpa nytkin kyllä woimaa,
meill ja rakkaal Kuningallam,
kostaman näil wihollisil',
wääryyden ja tehdyn wainons ---.

Laulu Nykyisestä Sodasta (1808) , säkeistö 6-9
säkeistöjakoa ei ole merkitty








Åvikin lasitehtaalta

Somerolla sijainnut Åvikin lasitehdas oli toiminnassa vuosina 1748-1833. Paitsi talouslasia, tuotti Åvik myös ikkunoita ja apteekkikäyttöön tarkoitettua materiaalia. Ehkä erikoisin tuote oli valkoinen luulasi, jolla voitiin jäljitellä posliinia.

Åvik sijaitsi Sillanpään kylässä, jonne sen päätti perustaa kartanonomistaja Jacob Reinhold de Pont. Paikkakunnalta saatiin perustyövoimaa ja puutavaraa, mutta varsinaiset mestarit olivat saksalaisia. Yhä vieläkin Suomessa löytyviä lasinpuhallukseen keskittyneitä ammattisukuja olivat mm. Waltzerit, Bauholtzit, Frommit ja Bertlingit.

Ajan tavan mukaisesti työläiset pidettiin herran kurissa ja nuhteessa tehdasta varten perustetun ruukkiseurakunnan avulla. Tämä pienoisseurakunta toimi muutaman vuosikymmenen ajan Someron kirkkoherran alaisuudessa.

Vuonna 1833 Åvikissa syttyi raju tulipalo, jossa yhtä rakennusta lukuunottamatta koko ruukki tuhoutui. Sitä ei enää tämän jälkeen rakennettu, vaan Åvikista tuli maatila. Karjanhoito sekä maanviljelys loppui tilalla vasta vuonna 1995.

Museovirasto järjesti alueella kaivauksia 1980-luvun loppupuolella. Niissä voitiin paikallistaa mm. uuninpohja, sulatusuuni sekä jäänteitä ruukin valmistamista esineistä.

Nykyään tämän Hämeen Härkätien varrella sijaitsevan paikan ohittaa parissa sekunnissa autolla. Jäljellä on pohjimmiltaan upeannäköinen kartanorakennus sekä kookas kivinavetta. Lisäksi alueella metsittyy ja mädäntyy useampi vanha asuinrakennus.








Diplomaatti,kirjailija Reino Silvanto

Diplomaatti ja kirjailija Reino Silvanto (vuoteen 1929 saakka Sylvander) syntyi Helsingissä vuonna 1883. Hänen isänsä oli puuseppänä aloittanut Karl Kristoffer Sylvander, joka oli tullut kaupunkiin 1863 Sammatista. Vanhoilla päivillään Karl rakennutti itselleen huvilan Meilahteen.

Reinon äiti oli Elviira Kallentytär, joka oli tullut 1865 Helsinkiin piikomaan.


Näistä vaatimattomista oloista Reino Silvanto nousi diplomaattiseen asemaan ollen mm. Suomen Latvian suurlähettiläänä 1920-luvulla.


Erityisen tunnetuksi hän tuli puolalaisen kirjallisuuden kääntäjänä. Näissä töissä hän käytti mm. sukunimiä Silva, Silvala ja Sylwander. Näistä viimeksi mainittu oli suvun 1700-luvun lopulla omaksuma nimi.

Kiinnostus kirjallisuuteen oli ilmeisesti jo geeneissä, koska Karl Kristofferin isoisä oli Elias Lönnrotin isoisän veli. Tästä yhteydestä saattoi kummuta myös Reinon mielenkiinto Sammatin pitäjän vaiheisiin. Vuonna 1930 hän julkaisikin erittäin asiantuntevasti kirjoitetun ja oivaltavasti kuvitetun kirjasen "Sammatti, kuvauksia sen ja lähiseudun luonnosta, historiasta, Elias Lönnrotista y.m."
Silvanto julkaisi käännöstensä ja tämän paikallishistoriikin lisäksi myös muita omia teoksia. Erityisen lähellä hänen sydäntään näyttäisi kuitenkin olleen Latvian ja Puolan kirjallisuus.
Alla on Reino Silvannon esipolvitaulusto hänen isänsä osalta. Äiti Elviira tuli Helsinkiin Orimattilasta, mutta muutoin minulla ei ole hänestä tietoja.





















Salon Seudun Sukututkijoiden jäsentiedote 1/2007

Salon Seudun Sukututkijat ry:n jäsentiedote 1/2007 putkahti eilen postiluukusta. Nimellisen 10 euron jäsenmaksun maksaneille lehti tulee automaattisesti.

Varsinaisina artikkeleina uusimmassa numerossa ovat mm. Hanna-Maija Saarimaan "Sukututkimus on salapoliisityötä", Juhani Kinnusen "Anna Albertina Elorannan sukua", Mikko Laihosen "Ruotujakolaitos ja ruotusotilaat" sekä Vesa Hännisen "Kruununtilan perinnöksiosto". Itseltäni mukana on artikkeli "Sukututkimus verkossa".

Erityisesti M. Laihosen artikkeli on selkeydessään erinomainen.

Salon seudulla asuvia sukututkijoita yhdistys suorastaan hemmottelee laajalla kokoelmalla alueen mikrofilmejä ja kortteja. Nämä ovat käytettävissä paikallisen kirjaston tiloissa. Uusimpina hankintoina näyttävät olleen Marttilan ja Paimion filmit.

Läppäkeskus


Puhelinliikenteen alkuaikoina puheluiden välittäminen tapahtui käsityönä. Halutessaan tilata puhelun, tilaaja kiersi koneensa kampea, jolloin keskuksessa asianomainen numeroläppä putosi auki. Samalla soittokello hälytti keskuksen. Välittäjä yhdisti pistokeparista vasemman tilaajan linjan reikään ja vastasi esim; "Kyrö". Tilaajan sanottua, mihin puhelun haluaa, välittäjä yhdisti parin oikeanpuoleisen pistokkeen halutun numeron reikään. Sen jälkeen välittäjä hälytti vastaanottajan painamalla pöydässä olevaa nappulaa


Voitiin myös kiertää pöydän sivussa olevaa kampea. Puhelun lopussa tilaajan piti antaa loppusoitto kammella merkiksi keskukselle, että kytketyt johdot sai irrottaa. Silloin loppusoittoläppä aukesi. Keskuksenhoitajan oli silloin tällöin kuunneltava jatkuiko puhelu vielä, sillä monesti loppusoitto unohdettiin antaa. (Heli Jaakkola - Sata Vuotta Yhteydenpitoa, s. 21)


Tästä satunnaisesta kuuntelusta kiersi luonnollisesti paljon tosia ja suurelta osin keksittyjä juttuja. Soittaja saattoi lausahtaa vastapuolelle "taas siellä keskuksessa kuunnellaan" ja välillä keskuksenhoitaja erehtyi huudahtamaan "ei täällä kukaan kuuntele"!


Keskuksenhoitajista tuli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä todellisia paikkakunnan tietotoimistoja. Hyvällä paikalla pitäjän keskustassa istunut keskusneiti saattoi sanoa lääkäriä kaipaavalle asiakkaalle; "tuolla se näkyy juuri apoteekin portaita nousevan, vartokaas vähäsen niin yhdistän sinne". Nyky-yhteiskunnan suorastaan myyttisiin mittoihin kasvaneesta yksityisyyden suojasta ei tuohon aikaan paljoa tiedetty.






Onkiva professori

Lönnrot vietti professor emerituksena loppuvuotensa Sammatissa ja istui kesäiseen aikaan päiväkaudet ongella. Kerran tuli kaksi ylioppilasta rantaan ja pyysi onkijaa soutamaan heidät ylitse tietämättä lainkaan, kuka ukko oli.

Lönnrot teki työtä käskettyä ja kantoi kaupanpäällisiksi vieraitten matkalaukun jonkin matkan päässä rannasta olevaan taloon. Siellä vasta tuli ilmi, että tuo avulias ukko ei ollutkaan kukaan muu kuin kunnianarvoisa professori Elias Lönnrot.

Toisen kerran, kun hän talonpoikaisessa puvussa hienojen herrojen seurassa saapui erääseen Lohjanjärven rannalla olevaan taloon, kysyi emäntä, kun vieraat kävivät aterialle; "Annetaanko soutuäijällekin ruokaa?"

Emännän hämmästys oli suuri hänen nähdessään, kuinka herrat asettivat Lönnrotin kunniapaikalle pöydän ääreen ja puhuttelivat häntä professoriksi....

Kirjasta "Oppineita Herroja" - koonnut Tauno Karilas, WSOY 1940





Karjaan kastetuista

Ajattelin tänään ilahduttaa lukijoita pienellä pätkällä varhaisimpia säilyneitä Karjaan kastettujen luetteloita.
Listassa on merkille pantavaa lähinnä ne muutavat sukunimet, joita lasten isillä esiintyy. Olen tähän koonnut lyhyen luonnehdinnan nimen alkuperästä tahi käyttötarkoituksesta.

Svarfvare - sotilas
Hurti - sotilas
Finback - ilmeisesti kotikylän mukaan saatu nimi (Finby)
Pärse - kuten edellä (Päsarby)
Jåddman - Joddbölen kylästä kotoisin
Brusk - vasaraseppä, luultavasti Mustion ruukilta
Brynting - sotilas
Roslin - vääpeli
Jälsman - sotilas
Romsby - kotikylä Romsarby, sotilas
Tötterman - alunperin Lohjan Teutarin kylästä lähtöisin ollutta sukua
Kijhlberg - Kiilan kylästä kotoisin
Halsberg - sotilas
Lucander - rakuuna
Forsman - sotilas
Brusk - vasaraseppä, luultavasti Mustion ruukilta
Svarfs - sotilas
Finström - sotilas
Kurman - sotilas
Trast - ?
Finström - sotilas
Österman - sotilas
Österling - rakuuna
Rinderberg - ratsutilallinen Kasabyn kylästä
Wulf - lasimestari Rejbölen kylästä
Frisk - rumpali armeijassa
Rosslindt - vääpeli
Ahlberg - tyypillinen sotilasnimi
Läpp - sotilas, luultavasti Lepin kylästä


Itse Karjaan kastetut löytyvät tämän linkin takaa; Karjaan kastetut 1732-34
Taulukko on pdf-muodossa, puhtaaksi kirjoitettuna. Se saattaa sisältää virhetulkintoja, joten otan mielelläni korjauksia sekä lisäyksiä vastaan!


Kapteeni Adolf Sahlo

Esiäitini Ebba Wellink oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso kaatui Isokyrön Napuen taistelussa lopputalvesta 1714 ja nelisen vuotta myöhemmin Ebba nai kapteeniksi ylenneen Adolf Johan Sahlon. Adolf oli syntyisin ilmeisesti Karjalasta.

Hän liittyi vapaaehtoisena Inkerinmaan rakuunarykmenttiin 1705, jossa yleni vääpeliksi. Mainitaan vänrikkinä Uudenmaan jalkaväkirykmentisssä 18.7.1771 ja luutnanttina 26.8.1713 sekä edelleen kapteeniluutnanttina 31.8.1714. Kapteeniksi hänet ylennettiin 10.2.1718.

Luutnanttina yliluutnantin komppaniassa 10.10.1721.

Adolf Johan kuoli Vihdissä ja haudattiin toukokuun 11. päivä Juotelan talon hautaan. Juotelan talo sijaitsi Vanhalan kylässä.

Ebban kolmas puoliso oli Ahvenanmerellä kuollut everstiluutnantti Gustaf Adolf von Konow. Gustaf Adolf kuului Ruotsin ritarihuoneeseen introdusoituun aatelissukuun, jonka vaakunaa voit ihailla tästä.

Ebban ja Adolf Johanin tytär Maria Helena Sahlon puolisoksi tuli silloinen vänrikki, myöhempi kapteeni Carl Johan Möller. Heidän lapsensa ottivat 1772 käyttöön sukunimen Möllersvärd, millä nimellä myös äiti Maria Helena mainitaan Mäntsälän haudattujen luettelossa vuonna 1800.

Tarkempia tietoja löytyy mm. Arne Ekmanin Genos -lehdessä nro 40 (v. 1969) ilmestyneestä artikkelista sekä kotisivuiltani linkin "Adam Wellingk" -takaa.



Päivityksiä kotisivuillani 10.01.2007

Päivitin pienen tauon jälkeen kotisivujeni esi- ja jälkipolvitaulustoja.

Suomusjärven Arpalahden Lassen jälkeläisluettelo kasvoi kolmella perheellä ja isoäitini isän, Kustaa Verholan esipolvitaulusto Magnus Koskmanin vanhemmillani ja isovanhemmilla.

S. Nylander toimitti minulle ystävällisesti tietoja Karjaan paikallisarkistosta ja ne osoittivat Magnuksen kuuluneen Baltiasta kotoisin olleisiin sukuihin. Magnus syntyi Nurmijärvellä yhdessä kaksoisveljensä kanssa vuonna 1713. Hänen äitinsä kuului Liivinmaalla asuneeseen von Berg -sukuun. G Rein on kirjoittanut tästä suvusta artikkelin Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjaan 12 vuonna 1928. Otsikkona on raflaavasti "Köyhä aatelisperhe".







Salaisia karttoja?

Tämä aukeama on vuonna 1940 julkaistusta neuvostoliittolaisesta karttakirjasta. Olisivatkohan nämä kartat olleet jonkinasteisia salaisuuksia viime sotien aikaan?

Huomaa erityisesti Moskovan rakentuminen suurista ympyröistä tai Alma-Atan tiukka ruudukkomaisuus.





This picture is taken from a Soviet Union era atlas which was printed in the 1940. Maybe these kind of maps were military secrets during the WWII?

Please note the circular profile of Moscow or the square shape Alma-Ata.














Albert Nyman

Kirjoitin 14.12.2006 artikkelissani Amerikkaan siirtolaiseksi lähteneestä Albert Nymanista. Hänen lapsenlapsensa poika, Ken Powell, lähetti minulle ystävällisesti suvun hallussa säilyneitä asiakirjoja skannattuina. Näitä ovat mm. Albertin virkatodistus sekä hänelle Hangossa myönnetty passi.

Edelleen Kenin luvalla julkaisen ne tässä pienenä muistona Lohjansaaren Hermalasta suureen Länteen lähteneestä uskalikosta. Ensimmäisen rivin linkin takaa löydät tuon joulukuisen tekstin sekä Albert Nymanin esipolvitauluston.








Lisäyksiä Arpalahden ratsutilaan

Terhi lähetti minulle ystävällisesti lisäyksiä koskien viime perjantain tekstiäni.

Tuossa viestissä näkyvä komea päärakennus valmistui vuonna 1829. Tarkka päivämäärä näkyy talon toisessa päädyssä.

Isäntänä tuohon aikaan oli Efraim Eliaksenpoika Alen puolisonaan Ulrika Linden Laperlan Jaakkolasta. Efraimin esipolvitauluston löydät tästä.





























Mothers - äidit

Answers given by 2nd grade school children to the following questions:

Why did God make mothers?
1. She's the only one who knows where the scotch tape is.
2. Mostly to clean the house.
3. To help us out of there when we were getting born.

How did God make mothers?
1. He used dirt, just like for the rest of us.
2. Magic plus super powers and a lot of stirring.
3. God made my Mom just the same like he made me. He just used bigger parts.

What ingredients are mothers made of?
1. God makes mothers out of clouds and angel hair and everything nice in the world and one dab of mean.
2. They had to get their start from men's bones. Then they mostly use string, I think.

Why did God give you Your mother & not some other mom?
1. We're related.
2. God knew she likes me a lot more than other people's moms like me.

What kind of little girl was your mom?
1. My Mom has always been my Mom and none of that other stuff.
2. I don't know because I wasn't there, but my guess would be pretty bossy.
3. They say she used to be nice.

What did Mom need to know about dad before she married him?
1. His last name.
2. She had to know his background. Like is he a crook? Does he get drunk on beer?
3. Does he make at least $800 a year? Did he say NO to drugs and YES to chores?

Why did your Mom marry your dad?
1. My dad makes the best spaghetti in the world. And my Mom eats a lot.
2. She got too old to do anything else with him.
3. My grandma says that Mom didn't have her thinking cap on.

Who's the boss at your house?
1. Mom doesn't want to be boss, but she has to because dad's such a goof ball.
2. Mom. You can tell by room inspection. She sees the stuff under the bed.
3. I guess Mom is, but only because she has a lot more to do than dad.

What's the difference between Moms & dads?
1. Moms work at work and work at home & dads just go to work at work.
2. Moms know how to talk to teachers without scaring them.
3. Dads are taller & stronger, but Moms have all the real power 'cause that's who you got to ask if you want to sleep over at your friend's.
4. Moms have magic, they make you feel better without medicine.

What does your Mom do in her spare time?
1. Mothers don't do spare time.
2. To hear her tell it, she pays bills all day long.

What would it take to make your Mom perfect?
1. On the inside she's already perfect. Outside, I think some kind of plastic surgery.
2. Diet. You know, her hair. I'd diet, maybe blue.

If you could change one thing about your Mom, what would it be?
1. She has this weird thing about me keeping my room clean. I'd get rid of that.
2. I'd make my Mom smarter. Then she would know it was my sister who did it and not me.
3. I would like for her to get rid of those invisible eyes on the back of her head.

Thanks for June Pelo!






Arpalahti Suomusjärvellä

Suomusjärven pitäjän Enäjärven rannalla sijainneen Arpalahden rusthollin isäntiä tunnetaan nimeltä jo vuodesta 1540 lähtien. Historian hämärissä Gudmund Laurinpoika (Gudmund Larsson) isännöi taloa vuoteen 1567.

Vuonna 1888 talon osti läheisen Salitun Uudentalon rusthollarin poika Karl Wigilius Wikström, joka kuului Tenholasta kotoisin olleeseen ja laajalle alueelle Länsi-Uudellamaalla levinneeseen sukuun. Hän maksoi heinäkuussa 1888 talosta tiluksineen 26605 markkaa. Karl toimi mm. kunnallislautakunnan esimiehenä ja luopui Arpalahden isännyydestä vasta 1919.

Tämän kuvan ottajasta ei ole enää tietoa - luvan sen käyttöön tässä yhteydessä on ystävällisesti antanut Terhi Arpalahti - kiitoksia!





Perttelin Tattulasta tarinaa

Opettaja A. Björck kirjoitti vuonna 1879 muistiin seuraavan tarinan Tattulasta;

""Kuulinpa vielä kertomuksen toisestakin mainiosta hovista, jota kutsuttiin Tattulan kartanoksi. Perttelin kirkolta kaksi virstaa Kuusjoelle päin on Tattulan kylä. Mainittu kylä on taloineen ollut Tattulan kartanona.""

Taru lienee totta, koska alueelta löytyy vielä pelto, jota kutsutaan Kartanon pelloksi. Tällöin löytyi vielä tienjäännöksiäkin kirkolle päin. Joidenkin vanhusten kertoman mukaan kartanonherra olisi ollut mainio sotaherra, toiset pitivät häntä vain keppiherrana, ei virkaa ja syntyjään ulkomainen "von Svellineh", (ehkä Muurilan omistaja Kustaa Mauritz Vellingk, joka oli ylimääräisenä asessorina Turun Hovioikeudessa, mutta erotettiin virasta).

Kerrotaan, että kerran kun muu kartanon väki oli mennyt kirkkoon, jäi kartanonherra rouvineen kotiin laittaen tuohimyttyjä huoneittensa alle ja sytyttäen ne tuleen. Sen jälkeen hän lähti teille tietymättömille. Kirkkoväki kotiansa palattua löysi vain savuavia tuhkaläjiä.

Kalliimmat tavarat oli kuitenkin kaivettu kuparikattiloineen maahan. Taru kertoo, että sillä paikalla nousi kynttilävalon tapainen tulikehä, varsinkin Pietarin ja Johanneksen päivinä. Aarten olisi saanut se, joka valon kestäessä ennen auringon nousua olisi ummessa silmin ja sanaakaan hiiskumatta uskaltautunut aarteelle. Kerran se oli onnistua tulla ihmisten käsiin, kun eräs torpan mies kynsi peltoa, mutta kun veto kävi raskaaksi härjille, mies kirosi ja aarre vaipui takaisin maan uumeniin, missä se pysyy eikä valoakaan ole enää nähty.

Tarusta huolimatta kartano on todellakin ollut olemassa. Kaukainen sukulaiseni, baltiansaksalainen everstiluutnantti Otto Wellingk sai sen muutamien muiden talojen kera kiitoksenta sotilaallisista ansioistaan. Otto kuoli 1656, mutta oli jo aiemmin myynyt sen saksalaissyntyiselle aatelismiehelle, Erik von Birckholtzille. Vasta hän rakennutti Tattulaan varsinaisen kartanorakennuksen.




Tekniikkaa

Blogin rakenne on pienessä muutoksessa, joten valitan mahdollisia turhia päivitysilmoituksia tms...

Tilanne normalisoituu 5.1.2007 mennessä.

Saarenpään ratsutila Lohjalla

Lohjan Saarenpään tila oli yksi paikkakunnan suurimmista rustholleista. Sen omistajista on merkintöjä jo vuodesta 1549 alkaen, jolloin sitä isännöi Thomas Johansson. Hänen jälkeläisensä hallitsivat tilaa pitkälle 1700-luvulle. Myöhemmistä omistajasuvuista voidaan mainita mm. Österholmit, Hägerströmit ja ennen kaikkea Ekqvistit.



Pertti Hirvosen antaumuksellisen työn tuloksena syntynyt kirja "Emäntiä ja Isäntiä" kertoo Saarenpään ja kaikkien muiden Lohjansaaren talojen omistajista. Kirjaa voi kysellä vaikka kaukolainaksi ainakin Lohjan kirjastosta.


Oheinen kuva vuodelta 2002 on Saarenpään nykyisestä päärakennuksesta.






Technorati tägit: , , , , ,

Alma Johansson, 2.1.1891

Tasan 116 vuotta sitten syntyi Sammatin Luskalan kylän Enqvistin talon Ruokjärven torpassa tyttövauva Juho Johanssonille ja Edla Heleniukselle. Kasteessa hän sai nimen Alma.

Aikanaan Alma meni naimisiin itseään 12 vuotta nuoremman, Sauvosta kotoisin olleen Johannes Lundgrenin kanssa.

Alma, kuten lähes kaikkien sammattilaisten torppien lapset löytää helpoiten Toivo Haation erinomaisesta teoksesta "Torpat ja Torpparit". Kirjan voit tilata suoraan tekijältä
www.haatio.com

Tässä Alman syntymäpäivän muistoksi hänen vajavainen esipolvitaulustonsa.





Sukututkimusilta Tarvasjoella

Näillä näkymin 7.3.2007 klo 19.00-21.00 vietetään Tarvasjoen kirjastossa sukututkimusiltaa. Esitelmöitsijöiden aiheena netin käyttö sukututkimuksessa sekä sukukirjan julkaiseminen.

Koska lopullista varmuutta illan päätähdistä ei ole vielä, en uskalla mainita heidän nimiään. Joka tapauksessa luvassa on mielenkiintoista kuultavaa ja ehkä nähtävääkin.

Mikäli kaikki loksahtaa kohdalleen, on tilaisuus nähtävissä myös netissä, livenä :)

Kyllä täällä maakunnissakin tapahtuu - uskokaa pois.

Tässä vaiheessa iso kiitos Kotiseutuyhdistys Tarvaisille, joka tulee olemaan illan vastuullinen järjestäjä!

Paikkoja on rajoitetusti, joten ennakkoilmoittautumisia otetaan vastaan.

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus