analytics

Sillanpäässä

Jonkin matkan päässä Metolan kylästä Kiskon Kirkkojärvelle päin on sijainnut jo vuosisatoja Sillanpään talo. Nimensä se on todennäköisesti saanut siitä, että talon tontti on pienen Metolanjoen ylittävän sillan läheisyydessä. Sillanpää on aikoinaan ollut ns. yksinäistalon kylä ja esimerkiksi rippikirjoissa se mainitaan erillisenä kylänä.

Ensimmäinen seuraamani Sillanpään isäntä oli Josef Sigfredsson, joka oli naimisissa Margaretan kanssa. Heidän poikansa Michel syntyi vuonna 1694. Kiskon säilyneet rippikirjat alkavat vasta vuodesta 1735 ja niitä tutkimalla äiti Margaretan syntymävuosi on luultavasti 1647. Koska Margareta olisi täten ollut jo 47 vuoden ikäinen Michelin syntyessä, hän lienee ollut loppujen lopuksi äitipuoli.

Michel oli naimisissa Ylettylän Karan rusthollarin tyttären, Lisan kanssa. Avioliitosta oli useita lapsia, joista esikoispoika Johan jatkoi talon pitoa isänsä jälkeen vuodesta 1750 eteenpäin. Johan kuitenkin kuoli jo nelisen vuotta myöhemmin ja hänen vaimonsa, Kaukurin Uotilan rusthollissa syntynyt Ester meni uusiin naimisiin erään Anders Johanssonin kanssa. Tämä oli syntynyt 1723 rippikirjojen perusteella, mutta hänen sukuperästään en ole löytänyt tarkempaa tietoa.


Tästä aviosta syntyi useita lapsia, joista isäntänä jatkoi 1755 syntynyt Johan. Kuitenkin vanha rouva Ester piti myös lankoja käsissään, vaikka olikin jo iäkkään puoleinen. Hän kuoli vasta 1800-luvun alussa. Johan Andersson ei ehtinyt koskaan naimisiin ja asusti Sillanpäässä sisarustensa kera. Ehkä perheen kaipuu sai Johanin ottamaan kasvattipojan 1810-luvun alussa. Perniön Tilkkalan rusthollarin poika Emanuel Michelsson tuli asumaan Sillanpäähän. Hän toimitti talossa rengin töitä ja tuli vihdoin 1830-luvulla talon mailla sijainneen Myllypakkan torppariksi.

Emanuel ei tullut mitenkään sattumalta kasvatiksi Sillanpäähän. Hänen äitinsä Ester Andersdotter oli nimittäin Johanin sisko, joka oli nainut Tilkkalan silloisen rusthollarin, Davidin. Tämän kuoltua Ester oli mennyt toisiin naimisiin Michel Johanssonin kanssa ja tästä liitosta oli myös Emanuel. Emanuelia paria vuotta vanhempi Carl -veli tuli myös Sillanpäähän joskus vuoden 1818 paikkeilla. Hänen vaimonsa oli Ulrika Simonsdotter.

Carl ja Ulrika saivat kaksi poikaa, joista toinen kuoli melkein heti synnyttyään. Myös isä Carl menehtyi hyvin nuorella iällä ja Sillanpää oli jälleen kerran ilman tulevaa isäntää. Olihan vanha "bonde" Johan Andersson jo kuusissakymmenissä. Hän kuoli 1829 ja uutena talollisena Sillanpäähän tulee em. Ulrika Simonsdotterin toinen mies, Josef Johansson. Josef oli syntynyt Perniön Pappilan eräässä torpassa ja ollut vuodesta 1819 Metolan Tilkkalan lampuotina. Sieltä hän sitten ilmestyi Sillanpään pelastajaksi vuonna 1834.

Tämäkään isäntä ei kauaan talossa ehdi olemaan. Jo kuusi vuotta myöhemmin on tuoni vienyt hänet ja taloudessa elävistä lapsista vanhin on hädin tuskin parikymppinen. Ulrika Simonsdotterin ja Carl Michelssonin poika Johan Gabriel oli syntynyt keväällä 1820. Nyt hän sai raskaan vastuun tämän ikivanhan verotalon kohtalosta nuorella iällä. Apuna päätöksenteossa oli äiti Ulrika ja neljä sisarusta, jotka tosin olivat iältään yhdestä viiteentoista vuoteen.


Vuosien mittaan Johan Gabriel otti käyttöön sukunimen Olenius. Nimen taustalla on Sammatin Niemenkylän Oinoon talo, josta hänen äidinäitinsä oli kotoisin. Johan Gabrielin äidin, Ulrikan serkut Erik Johan ja Gabriel Olenius olivat Karjalohjan Kourjoen ja Oinoon rusthollareita 1800-luvun alkupuolella.

Tavallaan Sillanpään omistus pysyi samalla suvulla aina 1900-luvulle saakka, mutta aika ajoin vähintäänkin kierteisesti. Jonkinasteista, kenties hieman oudostakin perinteestä muistuttaa taas se tosiseikka, että Johan Gabriel Olenius ei koskaan ehtinyt naimisiin....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus