Emil Johan Sourander syntyi Porin kaupungissa helmikuun 17. päivänä 1851. Hänen vanhempansa oli piirilääkäri Johan Ernst Sourander ja vaimonsa Charlotta af Forselles. Isän puolelta suku oli asunut Porissa jo ainakin 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Isänisä Jakob S. oli naimisissa Anna Maria Moliisin kanssa ja ansaitsi elantonsa kauppiaana. Myös varhemmat sukupolvet olivat kauppiaita tai porvareita Porissa. Vuoteen 1754 saakka perhe käytti sukunimeä Sorander. Suvun jälkeläisiin kuuluivat mm. Mäntsälän Sälinkään lasitehtaan johtaja Leopold, Ahvenanmaan Degerbyn tullinhoitaja Johan Filip sekä valtioneuvos Gustaf Ferdinand Sourander.Emil Johanin äidin, Charlottan vanhemmat taasen olivat Georg Henrik Samuel af Forselles, Ruotsi-Norjan pääkonsuli Turussa sekä vaimonsa Beata Charlotta Adriana von Arckenholt. Kyseisen af Forselles suvun kantaisäksi voitaisiin ottaa vaikka Loviisan pormestari, kauppaneuvos Jakob af Forselles, joka kuoli 1768.
Emil Johan Sourander pääsi ylioppilaaksi 1874 ja opiskeli tämän jälkeen matematiikkaa Helsingin sekä Pariisin yliopistoissa. Filosofian kandidaatti hänestä tuli 1877 ja kaksi vuotta myöhemmin Emil Johan julkaisi väitöskirjansa "Etudes nouvelles des lignes et surfaces de second degre". Vuonna 1882 hän sai maisterinseppeleen toisella kunniasijalla ja tuli samalla vihityksi tohtoriksi. Opiskelujen lisäksi Emil Johan osallistui innokkaasti ylioppilaskuntien toimintaan.
Sourander oli useita vuosia matematiikan opettajana Helsingin ruotsalaisessa yksityislyseossa, ruotsalaisessa tyttökoulussa, Oulun yksityisessä suomalaisessa lyseossa ja Viipurin suomalaisessa lyseossa. Viipurissa hän opetti matematiikan lisäksi ranskaa. Vuonna 1888 Sourander nimitettiin matematiikan ja fysiikan lehtoriksi Kuopion lyseoon. Tässä virassa hän pysyi aina kuolemaansa saakka vuoden 1901 joulukuussa.
Emil Johanin kerrotaan olleen opettajana erinomaisen uutteran ja ankaran tarkkaavaisen. Niinpä hänen opiskelijoidensa tulokset olivat tavallista parempia.
Matematiikan lisäksi Sourander harrasti ahkerasti Suomen keskiajan sukuhistorian ja talouselämän tutkimusta. Hän jätti kuollessaan joulukuussa 1901 jälkeensä suuren määrän muistiinpanoja, joita monet aikalaistutkijat innokkaasti hyödynsivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti