Joensuun asemakaavasta

Joensuun kaupunki perustettiin tsaari Nikolai I:n käskyllä vuonna 1848. Pohjois-Karjalan nykyinen pääkaupunki tuli pitkin 1800-lukua tunnetuksi käsityön ja kaupan paikkana. Kun se lisäksi sai 1860 tapulikaupunginoikeudet samalla, kun elinkeinotoiminnan rajoitukset suurimmalta osin poistuivat, lähti Joensuu vahvaan kasvuun. Ison osan menestystarinasta loivat paikalliset sahalaitokset.

Toisaalta on muistettava se tosiseikka, että Joensuu oli 1800-luvun lopulla yksi Suomen suurimmista satamakaupungeista. Pielisjoen kautta kulkivat karjalaiset kauppiaat kaupunkiin ja takaisin. Kun vielä 1870-luvulla saatiin vesireitit kanavointien avulla parempaan järjestykseen, kasvoivat liikennemäärät entisestään.

Kun vuosisatoja kaupungit olivat kehittyneet pikku hiljaa rakennusten ollessa vieri vieressä, olivat tulipalot alituisena uhkana niiden turvallisuudelle. Tästä surkeimpana esimerkkinä moneen kertaan palanut Turku, joka käytännössä rakennettiin lähes kokonaan uudelleen vuoden 1827 palon jälkeen. Suomen Julkisissa Sanomissa arveltiin huhtikuussa 1858, että Joensuun kohdalla pitäisi turvautua vieläkin harvempaan asemakaavaan kuin mitä Turussa oli tehty em. palon jälkeen. Turkulaiset olivat ahtaneet yhteen kortteliin neljä taloa, kun taas Joensuulle kaavailtiin alla näkyvän tapaista kaupunkikuvaa. Perusideana oli "ei pala muuta kuin 1 kartano kerrallaan, pahimmassakaan tulipalossa".