analytics

Pohjan Pehrbölen Martelinit

Pohjan pitäjän Pehrsbölen Yttergårdin lampuodin poikana vuonna 1744 syntynyt "esisetäni" Erik Eriksson muutti vanhempiensa mukana 1763/1764 Degernäsin kylän Nedergårdin taloon. Isä Erik Abramssonista tuli tuolloin tilan uusi lampuoti tai talollinen. Suurin osa Pohjan pitäjän taloista kuului joko Fiskarsin tai Billnäsin ruukille, joten isännät olivat periaatteessa vain vuokraviljelijöitä.

Isä Erik Abramsson kuoli 1779 ja äiti Maria 1790. Yhdessä vaimonsa Maija Johansdotterin kanssa Erik Eriksson sai ainakin seuraavat lapset; Anna Stina (1769), Erik (1772), Anders (1774), Ulrika (1777), Johan (1780) ja Henrik (1783). Koska perhe asui lähes täysin ruotsinkielisellä seudulla, olet katsonut aiheelliseksi olla "normalisoimatta" rippikirjoissa käytettyjä patronyymejä ja etunimiä.

Kaikki lapset Anna Stinaa lukuunottamatta käyttivät aikuisena sukunimeä Martelin, jonka alkuperää on hyvin hankala jäljittää. Samoihin aikoihin vaikutti Antskogin Marttilan talossa samanniminen suku, joka on oman käsitykseni muodostanut nimensä kotitilan mukaan. Yhtymäkohtia tähän Pehrsbölestä lähteneeseen "omaan" sukuuni en ole löytänyt.

Pohjan rk 1818-1824, Starrböle
Anna Stinan vei vihille Karjalohjan Kärkelän sahalla työskennellyt Johan Willen. Heille syntyi poikalapsi joulun alla 1802, mutta tämä kuoli saman tien. Enempää perheenlisäystä ei ilmestynyt ja liitto päättyi Anna Stinan kuoltua lavantautiin toukokuussa 1816.

Veli Erik Martelin ryhtyi isänsä jälkeen Nedergårdin lampuodiksi ja meni syksyllä 1802 naimisiin Skurun Storgårdista kotoisin olleen Lovisa Holmbergin kanssa. Syntymäkodissaan Erik viihtyi aina vuoteen 1812 muuttaen sitten ehkä vapaaehtoisesti, ehkä pakosta Starrböleen lampuodiksi. Tämäkin tila kuului Fiskarsin ruukille. Perheessä oli viisi lasta.

Pikkuveli Anders mainitan vihille mennessään suutarina, mutta viimeistään 1800-luvun alkupuolella hän oli Fiskarsin ruukilla mm. apusulattajana. Vaimonsa Evan hän löysi Antskogin ruukilta, jossa tämä oli syntynyt ruukinvouti Michel Borgströmin ja Anna Piran perheeseen vuonna 1772. Anders Martelinilla ja Evalla oli kolme lasta, joista esikoispoika kuoli pienenä. Anders itse menehtyi keuhkotautiin tammikuussa 1813 ja äiti Eva rintakuumeeseen samoin tammikuussa vuonna 1821. Näin poika Karl Adam ja tytär Albertina jäivät täysorvoiksi alaikäisinä. Jälkimmäisen otti hoiviinsa Bollstadissa asunut taloudenhoitaja Anna Maria Abbore. Parikymppisenä Albertina muutti Helsinkiin. Veli Karl Adam Martelin pärjäsi hänkin hyvin elämässään, sillä 1830-luvulta alkaen miehen löytää pitäjänseppänä Siuntion Bölen kylässä. Hänen jälkeläisiään asui Bölessä vielä ainakin 1910-luvulla.

Vuonna 1777 syntynyt Ulrika Martelin asusteli koko ikänsä veljensä Erikin perheessä, ensin Nedergårdissa ja sitten Starrbölessä. Hän kuoli naimattomana ja lapsettomana kevään lopulla 1828.

Toiseksi nuorin sisaruksista oli Johan Martelin, joka asui vuosikausia torpparin vävynä Gennäsin kartanon mailla olleessa Harabölen torpassa. Hänen vaimonsa Maria kuoli lapsivuoteeseen syksyllä 1811 ja seuraavana kesänä Johan vei vihille Slätbölestä kotoisin olleen torpparin tytär Lovisa Nyströmin. Hänen kanssaan Johanilla oli viisi lasta, joista kaksi ensimmäistä kuoli lapsena. Vuonna 1829 Martelin ja pojat Gustaf Reinhold ja Johan Vilhem muuttivat luultavasti Snappertunaan. Lopulta sukusiteet painoivat vaakakupissa eniten ja Johan kuoli sukulaistensa ympäröimänä Starrbölessä lopputalvella 1845. Gustaf Reinholdista tuli kolmisen vuotta myöhemmin Kärkelän kuparihytin ruukinvouti, kun taas nuorin poika, Johan Vilhelm ryhtyi Klinkbackan Östergårdin lampuodiksi.

Perheen kuopus oli 1783 syntynyt Henrik Martelin, joka joskus 1800-luvun alussa muutti Turkuun. Hän työskenteli merimiehenä ja meni 1820 naimisiin Maria Elisabeth Pajanderin kanssa. Pariskunnalla oli tytär Henrika Vilhelmina, joka syntyi 1826. Rippikirjoissa Maria Elisabetin tai lyhyemmin Maria Lisan sukunimenä on Karlström. Hän olikin luultavasti ollut aiemmin naimisissa erään merimies Pajanderin kanssa. Merimiesuran jälkeen Martelin kunnostautui kaupungin palovahtina ja asui ainakin 1840-luvulla Uudenkaupungin korttelin Zetterströmin talossa eli ruiskuhuoneella. Tosin kunnostautumisen kanssa taisi toisinaan olla vähän niin ja näin, sillä rippikirja paljastaa työaikana tapahtuneesta juopottelusta annetun tuomion.


Tuon viimeisen Martelin-sukulaiseni yhteydessä huomasin Turussa asuneen myös toisen, samaa nimeä käyttäneen merimiehen. Hänestä toisella kertaa enemmän. Samoin jatkossa myös hieman esittelyä siitä, miten Martelin-nimi kulki myös äidin kautta eteenpäin. Tämä tapahtui Kiskossa, mihin vuonna 1744 syntyneen Erik Erikssonin velipuoli Abram (s. 1730) oli perheineen muuttanut 1773.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus