analytics

Kirjansitoja Lietzenin valitus

Eräs Lietzenin sivistyneistösukuun kuulunut henkilö oli Turun akatemian toinen kirjansitoja Zacharias, joka vaikutti 1600-luvun loppupuolella. Vuonna 1675 Zacharias Lietzen teki hovioikeuteen valituksen piispa Gezeliuksen kirjansitojaa, Lars Larssonia vastaan.
Lietzenin mielestä Turun kaltaisessa pienessä kaupungissa ei saisi piispan kirjansitoja vetää puoleensa hänen elatustaan. Hovioikeus ei ottanut lainkaan käsittelyyn tätä valitusta, vaan lähetti sen Akatemian konsistoriumin pohdittavaksi. Siellä piispa Gezelius ilmoitti, että hänen kirjansitojansa ei ollut koskaan tehnyt työtä muuta kuin piispalle itselleen. Piispa myös sanoi, ettei aikonut käydä mitään keskusteluita Lietzenin kanssa tästä asiasta.

Koko valitus päättyi lopulta Lietzenin kannalta ikävällä tavalla. Konsistorium syytti häntä korkean taksan pitämisestä uhaten kirjansitojaa erottamisella, mikäli tämä ei jatkossa seuraisi virallisia taksahintoja.

Zacharias Lietzen ei luultavasti olisi ollut niin innokas haastamaan Lars Larssonia oikeuteen, mikäli hän olisi tiennyt kuinka voimakas persoona Gezelius oli. Vuonna 1667 piispa nimittäin pyysi pappeinkokouksessa papiston apua paperiaineksen hankkimiseen. Gezelius ei tarmokkaana toimijana miehenä tyytynyt vain tähän. Hän pyysi myös ns. Commerce-kollegiolta, että tämä käskisi rahvaan toimittamaan hänelle vuosittain muutaman naulan rättejä sekä lumppuja kustakin perheestä. Näitä sitten myytäisiin halvalla hinnalla. Samoin Gezelius halusi tullittomasti myydä sen paperin, jota ei voitu käyttää hänen omassa kirjapainossaan. Pohjan pitäjässä sijainneen Tomasbölen paperiruukin omistuksen hän sai haltuunsa 1675. Tämä paperitehdas toimi aina vuoteen 1713. Sekään ei tosin pystynyt toimittamaan tarpeeksi paperia Gezeliuksen tarpeita varten, joten hän hankki itselleen oikeuden tuoda sitä tullitta maahan.

Tomasbölen perustivat saksalainen Bertil Obenhär, hänen lankonsa Zachris Witte sekä ratsumestari Falkenhagen. Lumppupaperi tuottanut tehdas valmistui 1667, mutta jo tätä ennen kaksi viimeksi mainittua miestä oli luovuttanut osuutensa piispa Gezeliukselle. Samoin kävi Obenhärin osuudelle 1671, sillä tuomioistuimen päätöksellä hän luovutti sen niiden ennakkomaksujen suorittamiseksi, mitkä piispa oli antanut Thomasbölen ruukkia varten.

Nykyisellään Tomasbölessä ei ole oikeastaan mitään nähtävää. Luonto on valloittanut paikan kokonaan takaisin, mutta lähialueella sijaitsee useita muinaishautoja. Näin tämä nykyään Raaseporiin kuuluva teollisuutemme varhainen muistomerkki ympäristöineen on mukava luontomatkailukohde.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus