analytics

Suomen Sukututkimusseuran 100v juhlista sananen

Tänään, 31.1.2017 vietettiin Helsingin Säätytalolla Suomen Sukututkimusseuran virallista 100 -vuotisjuhlaa. Porilaisen Erik Granit-Ilmoniuksen toimesta järjestäytyneen Sukututkimusseuran perustava kokous pidettiin 30.1.1917, joten juhlia vietettiin tyylikkäästä päivä myöhässä.

Paikalla oli noin 140 juhlavierasta, joille olivat puhumassa seuran hallituksen puheenjohtaja Teppo Ylitalo, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen, Turun piispa Kaarlo Kalliala, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm Kansalliskirjastosta, Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen sekä Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva. Päätössanat lausui seuran toiminnanjohtaja PT Kuusiluoma.

Musiikkiesityksillään ilahduttivat pianisti Soile Tolvanen ja sopraano Alina Koivula. Lisäksi lausuntataiteilija Riitta Vasenkari esiintyi Aale Tynnin ja Maaria Leinosen tekstein.

Juhla oli kokonaisuudessaan sympaattinen sekä puhutteleva. "Jokaisella on tarina" on Suomen Sukututkimusseuran tämän vuoden teema ja tämä tulikin monissa puheissa esiin. Sanni Grahn-Laasonen kertoi miten hänen miehensä sukulainen oli auttanut tyttären nimen valinnassa; "ota mikä nimi vaan, kyllä minä suvustasi sellaisen löydän ja keksin sille tarinan". Muutoin hieman paperisen puheen parasta antia olivat nimenomaan Grahn-Laasosen henkilökohtaiset muistot. Ministeri esitti myös seuralle toiveen, että maahanmuuttajien tarinat otettaisiin omaksi ja liitettäisiin yhteiseen sukuperintöömme.

Piispa Kallialan puhe oli itselleni mieluisin. Hän puhui napakasti siitä, miten jokaista esivanhempaa ja jokaista tutkittavaa tulee arvostaa. Hän myös mainitsi Nummen kappeliseurakunnan 1700-luvun huolimattoman kappalaisen, "jollaisen on yhä vieläkin syytä olla varuillaan piispantarkastuksessa".

Kai Ekholm totesi digitoinnin tuovan materiaalin lähemmäksi ihmistä, mutta silti tutkijalla on vielä runsaasti työsarkaa perinteisen julkaisujen äärellä. Samaa teemaa kehitteli pääjohtaja Nuorteva Kansallisarkistosta, joka myös kertoi kokemuksistaan venäläisen sukututkimuksen sokkeloissa.

Tieteellisen seurain valtuuskuntaan Suomen Sukututkimusseura on kuulunut alusta saakka. Ryynänen-Karjalainen toi Tiedekirjan myymälän terveiset, joissa kerrottiin seuran julkaisujen olevan laadukkaita ja kysyttyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus